Miespuolisko sai talvella päähänsä kokeilla mahdollisuuksiaan päästä yliopistoon, vaikka ammattiopistopohjalla sinne pääseminen on ylioppilastaustaan verrattuna vaikeampaa.
Esimerkiksi opintolinja, jossa alotuspaikkoja on 12: sisään hyväksytään ensin kuusi ylioppilastodistuksen ja pääsykokeen yhteispisteiden mukaan. Loput kuusi paikkaa jaetaan pelkän pääsykokeen mukaan, eli ylioppilaille on auki alotuspaikoista koko tusina, amiksen käyneille vain kuusi.Keväällä lähdimme yhdessä reissuun, mies tekemään pääsykoetta ja minä shoppailemaan. Mikäli siis tyhjin käsin kauppojen läpi kävelyä voi shoppailuksi sanoa. Kahdessa tunnissa olin kolunut keskustan kaupat ja kauppakeskukset läpi ja kävellyt takaisin yliopistolle. Tunnin kuluttua koetilasta alkoi hiljalleen tipahdella yksittäisiä ihmisiä ulos ja mielessäni mietin onkohan se hyvä vai huono asia, että mieheni on edelleen tekemässä koetta...
Mieheni poistui pääsykokeesta viimeisten joukossa ja kasvoilta paistoi pieni innostus, mutta myös pettymys. Tässä vaiheessa tosin oli vielä aivan turha arvuutella riittäisikö kokeen pisteet opiskelupaikkaan vai eivät, koska tiedon saisi vasta heinäkuun lopulla. Pisteiden julkistamispäivänä en olisi millään malttanut pysytellä töissä ja ajatukseni harhailivat. Jossittelin mielessäni, mitä JOS opiskelupaikka tulee tai mitä JOS ei tule. Voin vain kuvitella millaista myrskyä miehen pään sisällä mahtoi olla... Piinaava odotus jatkui pisteiden julkistamisen jälkeen vielä viikonlopun yli, jonka jälkeen varasijalla ollut mieheni pääsi kuin pääsikin opiskelijaksi!
Seuraavaksi huolenaiheeksi nousi muutto ja lähinnä opiskelijabudjettiin sopivan asunnon löytäminen. Oli päivänselvää, ettei opiskelijaperheemme tulot riittäisi yksityisten vuokraamiin asuntoihin edes opiskelupaikkakunnan lähikunnista, joten aloimme katselemaan paikkakunnan opiskelija-asuntoja. Nykyisessä asunnossamme on kuukauden mittainen irtisanomisaika, joten meillä oli alle kaksi viikkoa aikaa löytää uusi asunto ja irtisanoa nykyinen vuokrasopimus, jottei meidän tarvitsisi maksaa vuokraa kahteen kämppään samanaikaisesti.
Opiskelupaikkakunnalla toimii käsittääkseni ainakin kolme "opiskelijakämppä" -firmaa, yksi yliopisto-opiskelijoille, toinen insinööriopiskelijoille ja kolmas muuten vaan köyhille/nuorille. Yritimme netissä täyttää hakulomaketta yliopisto-opiskelijoille suunnattuun puljuun, mutta lomake oli aivan järjettömän epälooginen, buginen ja lähes mahdoton täyttää! Jonkunlaisen hakemuksen jätettyämme, yritimme loppupäivän soittaa kyseiseen toimistoon, mutta kukaan ei vastannut. Lähetimme sähköpostilla tiedustelun asuntojen jonotustilanteesta ja muokkaustoiveet hakemukseemme (hakemusta ei voinut jälkikäteen itse muokata, eikä nettilomake antanut täyttää hakemusta useammalla hakukohteella vaikka ohjetekstien mukaan olisi ollut mahdollista hakea samanaikaisesti kuuteen eri kohteeseen). Lyhytsanaisen ja vähäinformaatioisen "yksiöihin on kahden vuoden jono" -vastauksen saimme vasta viikon päästä! Tämän viikon aikana olimme jo ehtineet saamaan nuorten/vähävaraisten vuokrakämppien kautta asuntotarjouksen (heidän verkkosivuillaan hakemuksen jättäminen oli selkeää ja vaivatonta!), vuokrasopimuksen postitse ja paikkakunnalla asuvan sukulaisen avustuksella myös valokuvia asunnon sisätiloista. Insinööriopiskelijoille suunnattuihin asuntoihin emme jättäneet asuntohakemusta, joten heidän palvelutasostaan meillä ei ole kokemusta.
Hetken aikaa jopa minä pystyin nauttimaan tilanteesta; mies sai opiskelupaikan, saimme budjettiimme sopivan kämpän jossa vuokrasopimus alkaa vasta edellisen päätyttyä ja pihan laatotuksen väleissä villiintyneet orvokit olivat juuri puhjenneet kukkaan.
Tämä onnenhetki ei kuitenkaan kestänyt kauaa... tajusin että olen tosiaan muuttamassa tutusta ja turvallisesta kotikaupungistani muualle. Kauas meren ja vihreän luonnon ääreltä keskelle ihmismassoja ja betonihelvettiä...
Siellä kuulemma tarvitsee auton lähteäkseen marjastamaan!!
