Taistelu kissan pissatautia vastaan

Mökö & Luru

Tämä kirjoitus on kyllä vähemmän iloinen, mutta asia on itselleni tärkeä. Viimeisen parin vuoden aikana olen yrittänyt löytää netistä neuvoja ja apua kissan pissavaivoihin, ja joltain kissapalstalta luulin sellaisia jo löytäneeni. Palstan nimeä en enää muista mutta eipä kyllä siitäkään kovasti apua lopulta ollut. Lähes kaikki muutaman vuoden kestäneet taistelut päättyivät lopulta kissan lopetukseen. Välillä oli niitä pieniä valonpilkahduksia, kun kissa innostui juomaan mustikanvarpujen vettä mutta ilo jäi kuitenkin lyhyeksi. Tässä on lyhyesti meidän tarinamme:

Mökö & Luru

Meillä oli kaksi aivan ihanaa kissaa...

Lähes kolme vuotta sitten hain pitovaikeuksien vuoksi vanhalta tädiltä kaksi kissaa, Lurun 6kk ja Mökön 1v. Edellisellä omistajalla oli ollut Lurun kanssa "käytösongelmia", nuori poika oli ihan liian vilkas pyörätuolissa istuvan naisen pieneen yksiöön ja eläinlääkäri epäili pojalla vielä olevan suolet solmussa (pienen kokonsa vuoksi asiaa ei saatu silloin tarkistettua, oireina oli 'ummetus ja oksentelu'). Uudessa kodissaan pidin pitkän aikaan silmällä nuorempaa kissaa, että tarpeen tullen mentäisiin mahdollisimman nopeasti lääkäriin.

No se ei ollutkaan Luru, jonka vuoksi lääkäriin muutaman kuukauden päästä lähdettiin. Mökö oli pissinyt laatikon viereen. Tästä se pari vuotta kestänyt lääkäri- ja lääkekierre alkoi... Pojalta löytyi pieniä struviittikiteiden alkuja ja virtsatietulehdus (flutd). Lääkärin mielestä kiteet olivat aiheuttaneet tulehduksen (virtsatessa siis repinyt herkkiä virtsateitä rikkonaisiksi). Hoidoksi määrättiin antibioottikuuri, kipulääkettä tarpeen mukaan ja kiteitä liuottavaa ruokaa ainakin puoleksi vuodeksi. Harmi, ettei liuottava märkäruoka maistunut ollenkaan (ei kummallekaan kissalle) ja kusivammaselle piti siis syöttää vain kuivaruokaa.

Puoli vuotta mentiin ongelmitta eteenpäin ja liuotusruokakuurin loputtua Mökö alkoi nukkua hiekkalaatikon 'eteismatolla'. Uusi reissu lääkäriin: virtsatietulehdus ja kiteitä. Uudet lääkekuurit ja liuotusruokavalio. Seuraava antibioottikuuri haettiin parin kuukauden päästä. Lääkäri kyseli olisiko kotona liian vähän laatikoita (meillä oli kahdelle kissalle kolme laatikkoa, kaikki eri huoneissa, erilaisilla hiekoilla), jotain stressaavia muutoksia (esim muutto, uusi lemmikki, lapsi tms) ja ehdotti mielialalääkitystä kissallemme.

Kaikenlaista kokeiltiin, juomaveden maustamisesta mielialalääkkeisiin ja aktivointiin (jostain netistä luin, että kissat voivat sairastua tylsyyttään) mutta kaikesta huolimatta Mökön kunto vain huononi. Lääkärikäynnit tiheni, poika ei juonut ja jokainen pissa tuli muualle kuin laatikkoon. Valitettavasti meidän kohdallamme taistelu kissan virtsavaivoja vastaan päättyi kissan lopetukseen.

Kissanomistajien kannattaa muistaa, että kun kissan käyttäytyminen muuttuu (esim pissaa muualle kuin laatikkoon, ei juo tai ei syö jne.), ensimmäiseksi kannattaa varata aika lääkärille ja poissulkea sairausmahdollisuus. Kissat eivät luonnostaan näytä kipuaan muille, sillä luonnossa ne ovat myös saaliseläimiä eivätkä vain saalistajia. Yleensä siinä vaiheessa kun kissasta näkee, että siihen sattuu, on tilanne jo todella paha.

Kotikissat ovat aavikkokissojen jälkeläisiä ja normaalisti osaavat säädellä nestetasapainoaan, joten toisin kuin ihminen, kissa selviää pidemmän aikaa ilman vettä kuin ruokaa. Tosin luonnossa kissanruokien kosteus onkin niin korkea, että kissat saavat jo ravintonsa kautta lähes kaiken tarvitsemansa nesteen. Kissaa ei saisi missään olosuhteissa paastottaa tai päästää tilanteeseen jossa se on päiviä syömättä. Jo kahden päivän paaston jälkeen kissan sisäelimet, kuten maksa, alkavat hajoamaan.

Toiset kissat ovat luonnostaan herkempiä pissavaivoille kuin toiset. Mitään varmaa ehkäisykeinoa ei ole, mutta tässä muutama kokeilemisen arvoinen tärppi:

1. Usean kissan taloudessa suositellaan olevan myös useampia hiekkalaatikoita/vessoja, jotka tulisi siivota vähintään kerran päivässä. Oikean hiekan löytämiseen voi mennä aikaa, siksi meilläkin oli eri laatikoissa eri hiekat, jotta se paras löytyisi. Näitä erilaisia kristallikidehiekkoja välttelisin kyllä viimeiseen asti.
2. Raikasta vettä pitäisi olla aina saatavilla ja juomakippoja kannattaa pitää useampia ja erilaisia. Esimerkiksi meillä ihan lempparit ovat kastelukannu ja iso pesuvati, pienet kissoille tarkoitetut juomakipat eivät kiinnosta ollenkaan. Joillekin taas parhaimmin sopii juoma-automaatit, joissa on virtaava vesi. Myös sadevettä kannattaa kokeilla.
3. Mikäli kissat syövät märkäruokaa, voi ruokaan sekoittaa vähän vettä joukkoon. Muuten kissoille voi yrittää juottaa vaihteluna makuvesiä (esim vesikippaan muutama jäinen katkarapu sai meillä nuoremman pojan juomaan ison kipan vettä illassa, että pääsi käsiksi katkarapuihin :D).
4. Eläinlääkäri kertoi syöttävänsä terveille kissoilleen kuuriluontoisesti liuotusruokia, jotta kiteitä ei ikinä pääsisi muodustumaan ja jos pääsisi, niin sulaisivat pois ennen oireilun alkua. Tosin eläinlääkäri ostaa ne liuotusruokansa paljon halvemmalla mitä me muut.

Mökö 1v & Luru 6kk

Äitienpäivän herkut

Itselleni kun ei vielä ole siunaantunut omia lapsia, ja vaikka jo omassa kodissa asustelenkin, niin vieläkin toimitan äidilleni kakun jo aamukahville. Isä (siis äitini mies) valmistaa aamupalan sitten muilta osin.

Perinteinen kermakakku olisi toki ollut varma valinta, mutta halusin kokeilla juustokakun tekoa. Aikaa sitten törmäsin jossain netin ihmemaassa mielenkiintoiseen reseptiin, jossa juustokakku sai makunsa kermalikööristä. Halusin kuitenkin kakkuun mansikan makua ja punaisen sävyä, joten kermaliköörin tilalle vaihtui Pople mansikkalikööri. Vaikka juustokakut ovatkin monelle jo "vanha juttu", niin tässä resepti:

Mansikkajuustokakku

Mansikkajuustokakku

Pohja:
200g täytekeksi (esim Domino)
50g margariini

  I Murskaa keksit tehosekoittimessa/kaulimella.
 II Sulata rasva kattilassa, sekoita joukkoon keksin murut.
III Painele seos irtopohjavuoan (24-26cm) pohjalle lusikalla. Tasoita pinta, älä painele liian tiiviiksi. 

Täyte:
4 kpl liivatelehti → laita kylmään veteen likoomaan
2 dl kuohukerma → vaahdota
1,25 dl tomusokeri → lisää vaahtoon
2 prk mascarpone → lisää vaahtoon, sekoita tasaiseksi
3 kpl munan valkuainen → vaahdota, lisää mascarponekermavaahtoon ja sekoita tasaiseksi
1 dl Pople Strawberry -likööri → kiehauta, lisää liivatteet ja vatkaa seos täytevaahtoon

Kaada täyte pohjan päälle. Ravistele/koputtele vuokaa pöytään jotta ilmakuplat poistuisivat ja pinnasta tulisi sileä. Hyydytä kakkua jääkaapissa vähintään 3h, mielellään yön yli. Koristele vasta ennen tarjoilua.

Koristelu: Itse koristelin kakun suklaasta tehdyllä perhosella: Piirsin lyijykynällä leivinpaperiin ääriviivat, käänsin paperin ympäri ja lusikan avulla koitin sulalla suklaalla saada ääriviivat peitettyä. Kovinkaan siistiä jälkeä en saanut aikaiseksi, mutta aika hyvin ensikertalaiselta.

Pinkit suklaakonvehdit

Kakun lisäksi halusin vielä hemmotella äitiäni suklaalla ja koska kakusta tuli ihanan vaaleanpunainen, piti suklaassa ehdottomasti olla samaa sävyä!

Koska asustelen 'pienessä' kaupungissa, täältä ei löydy mitään kunnollista leivontakauppaa eikä tietenkään tomuvärejäkään (tai millä sitä suklaata ikänä suositellaankaan värjättävän). Siispä 'joudun' värjäämään suklaat ihan nestemäisillä elintarvikeväreillä. Tässä värjäystavassa on omat riskinsä, koska vesi saa suklaasulan muuttumaan suklaamassaksi. Tosin silloinhan suklaasta on hauska muovailla vaikka mitä, sehän on kuin syötävää muovailuvahaa.


Tällä kertaa sain kyllä värjäyksen onnistumaan ja suklaan pysymään nestemäisenä, joten sain konvehtimuotille käyttöä. Olen huomannut, ettei nestemäistä väriainetta kannata lisätä kuin ripaus kerrallaan ja itse suklaallakin taitaa olla massautumiseen vaikutusta.

Näissä ihanan pinkeissä konvehdeissa käytin Rainbowin valkoista leivontasuklaata puolilevyä ja punaista elintarvikeväriä lopulta varmaan lähemmäs 2tl. Makua antamaan lisäsin ruokalusikallisen Marianne Crushia, joka muuten kannattaa sekoittaa joukkoon hellästi ja aivan lopussa (kuvan konvehtien rusehtavat raidat tulivat juurikin Crushista).

Happy Cat

HappyCat -pari vuotta sitten

Ihastuin vuosia sitten Happy Cat -viinipullojen simppeliin muotoon ja kausittain vaihteleviin väreihin. Olin tuolloin vielä alaikäinen ja ensimmäiset kissapullot hyllyyni sain vanhemmiltani valmiiksi tyhjennettyinä. Ikää kun karttui, taisi uuden värinen kissapullo olla ensimmäinen alkoholiostokseni, vaikka senkin annoin maistamisen jälkeen vanhempieni juotavaksi... Ihmettelinkin ostaakohan kukaan kyseistä viiniä itse viinin takia vai lähinnä vain kauniin pullon vuoksi.

Kauhean aktiivinen keräilijä en ole ollut, vaikka pulloja onkin jo iso liuta kertynyt. Useimman olen saanut lahjaksi joko tyhjänä tai täytenä. Pari pulloa olen tuonut Tallinnasta, sielä kun värivalikoima oli aivan toista luokkaa kuin kotoAlkossa (jossa vuodesta toiseen notkui sama sininen väri!) ja hintakin hieman edullisempi. Osan taas olen halvalla (~3€) löytänyt kirppareilta, enkä ole malttanut olla ostamatta. Muutama vuosi sitten kirppareiden keskihinnat näiden kissapullojen kohdalla oli kympin luokkaa, mikä vähääkään ajateltuna tuntuu suorastaan rosvoukselta. Tänä päivänä en maksaisi yhdestäkään pullosta yli viittä euroa... hopeinen on ainoa poikkeus, sen puuttumisesta kun eräs ystäväni jaksaa huomautella :P.

Nyt teitä varmasti kiinnostaa jo nähdä montako niitä pulloja kaikkiaan sitten omistankaan? Joudun pahoittelemaan, että kuvan laatu on mitä on, koneeni ei suostu yhteistyöhön kamerani kanssa ja puhelimella otetut kuvat ovat yhtä mössöä. Alla siis kokoelma nykyisessä mittakaavassaan huonolla laadulla ja ylhäällä pari pulloa vajaa kokoelma paremmalla laadulla.

 

 

 

 

 

HappyCat -kokoelmani

Esittely

 Heippa hei!

Perheemme

 

Täällä kirjottelee avosuhteessa asusteleva yhden kissan huoltaja. Nykyisellään asumme vuokralla kaksiossa, sikäli kun opiskelijoita vielä olemme. Kahden huoneen ja keittiön lisäksi valtakuntaani kuuluu pieni oma piha, johon ei valitettavasti saa istuttaa mitään kukkasipuleita suurempaa. Parin marjapensaan lisäksi pihalla kasvaa mätäs ruohosipulia. Mitään erikoisempaa en ole saanut sammal- ja etanapainotteisella pihalla  edes kasvamaan mutta joka kesä pihalaattojen välit ovat täynnä pieniä orvokkeja! On paitsi kivan näköistä mutta myös samalla käytännöllistä kun ei tarvitse rikkaruohoja laattojen välistä nyppiä.

Ripsutulppaani

 

Sipuleista ainoat kukkimaan alkaneet ovat tähän mennessä olleet ripsutulppaanit. Ensimmäisenä keväänä kasvoi vain lehdet, toisena tuli jo nuput ja kolmantena kesänä (kun en enää viitsinyt kukkapenkkiä pitää puhtaana) kukat ihan aukesivat! Kyllä olivat niin  kauniin ja hassun näköisiä, että odottaminen kannatti. Tänä vuonna odottelen josko syksyllä laitetut uudet sipulit johonkin kasvaisivat...



Ihanteena olisi saada sellainen piha, johon saisi muutaman hedelmäpuun tuottamaan satoa, pari marjapuskaa mehuja varten ja kasvimaan ihan tottumuksen vuoksi. Onneksi suvullamme on käytössään vanha maatila peltoineen, kasvimaineen, omenapuineen, marjapuskineen kaikkineen, niin täällä pienen kaupungin keskustassa asuessa ei niin kovasti pääse erkanemaan luonnosta. Älkääkä nyt erehtykö minua miksikään ituhipiksi leimaamaan, koska sellainen en kuitenkaan ole.

Tämä blogi tulee nimensä mukaisesti sisältämään kaikenlaisia elämäni ja kotini ilohelmiä, siis juttuja jotka jollain tapaa ilostuttavat ja hymyilyttävät minua. Parisuhteestamme en lähde kirjoittelemaan mutta en voi luvata etteikö kissamme eksyisi tänne useammin kuin kerran... Lähinnä tämän blogin on kyllä tarkoitus täyttyä selostuksista ja teksteistä mikä milloinkin ja miksi sai sisälläni ilon kuplimaan, mutta myös kuvat tulevat olemaan iso osa blogiani. Lyhyesti sanottuna tulette varmasti näkemään piirustuksiani, käsitöitäni, kierrätystä, reseptejä, luontoa, värejä...