Taistelu kissan pissatautia vastaan

Mökö & Luru

Tämä kirjoitus on kyllä vähemmän iloinen, mutta asia on itselleni tärkeä. Viimeisen parin vuoden aikana olen yrittänyt löytää netistä neuvoja ja apua kissan pissavaivoihin, ja joltain kissapalstalta luulin sellaisia jo löytäneeni. Palstan nimeä en enää muista mutta eipä kyllä siitäkään kovasti apua lopulta ollut. Lähes kaikki muutaman vuoden kestäneet taistelut päättyivät lopulta kissan lopetukseen. Välillä oli niitä pieniä valonpilkahduksia, kun kissa innostui juomaan mustikanvarpujen vettä mutta ilo jäi kuitenkin lyhyeksi. Tässä on lyhyesti meidän tarinamme:

Mökö & Luru

Meillä oli kaksi aivan ihanaa kissaa...

Lähes kolme vuotta sitten hain pitovaikeuksien vuoksi vanhalta tädiltä kaksi kissaa, Lurun 6kk ja Mökön 1v. Edellisellä omistajalla oli ollut Lurun kanssa "käytösongelmia", nuori poika oli ihan liian vilkas pyörätuolissa istuvan naisen pieneen yksiöön ja eläinlääkäri epäili pojalla vielä olevan suolet solmussa (pienen kokonsa vuoksi asiaa ei saatu silloin tarkistettua, oireina oli 'ummetus ja oksentelu'). Uudessa kodissaan pidin pitkän aikaan silmällä nuorempaa kissaa, että tarpeen tullen mentäisiin mahdollisimman nopeasti lääkäriin.

No se ei ollutkaan Luru, jonka vuoksi lääkäriin muutaman kuukauden päästä lähdettiin. Mökö oli pissinyt laatikon viereen. Tästä se pari vuotta kestänyt lääkäri- ja lääkekierre alkoi... Pojalta löytyi pieniä struviittikiteiden alkuja ja virtsatietulehdus (flutd). Lääkärin mielestä kiteet olivat aiheuttaneet tulehduksen (virtsatessa siis repinyt herkkiä virtsateitä rikkonaisiksi). Hoidoksi määrättiin antibioottikuuri, kipulääkettä tarpeen mukaan ja kiteitä liuottavaa ruokaa ainakin puoleksi vuodeksi. Harmi, ettei liuottava märkäruoka maistunut ollenkaan (ei kummallekaan kissalle) ja kusivammaselle piti siis syöttää vain kuivaruokaa.

Puoli vuotta mentiin ongelmitta eteenpäin ja liuotusruokakuurin loputtua Mökö alkoi nukkua hiekkalaatikon 'eteismatolla'. Uusi reissu lääkäriin: virtsatietulehdus ja kiteitä. Uudet lääkekuurit ja liuotusruokavalio. Seuraava antibioottikuuri haettiin parin kuukauden päästä. Lääkäri kyseli olisiko kotona liian vähän laatikoita (meillä oli kahdelle kissalle kolme laatikkoa, kaikki eri huoneissa, erilaisilla hiekoilla), jotain stressaavia muutoksia (esim muutto, uusi lemmikki, lapsi tms) ja ehdotti mielialalääkitystä kissallemme.

Kaikenlaista kokeiltiin, juomaveden maustamisesta mielialalääkkeisiin ja aktivointiin (jostain netistä luin, että kissat voivat sairastua tylsyyttään) mutta kaikesta huolimatta Mökön kunto vain huononi. Lääkärikäynnit tiheni, poika ei juonut ja jokainen pissa tuli muualle kuin laatikkoon. Valitettavasti meidän kohdallamme taistelu kissan virtsavaivoja vastaan päättyi kissan lopetukseen.

Kissanomistajien kannattaa muistaa, että kun kissan käyttäytyminen muuttuu (esim pissaa muualle kuin laatikkoon, ei juo tai ei syö jne.), ensimmäiseksi kannattaa varata aika lääkärille ja poissulkea sairausmahdollisuus. Kissat eivät luonnostaan näytä kipuaan muille, sillä luonnossa ne ovat myös saaliseläimiä eivätkä vain saalistajia. Yleensä siinä vaiheessa kun kissasta näkee, että siihen sattuu, on tilanne jo todella paha.

Kotikissat ovat aavikkokissojen jälkeläisiä ja normaalisti osaavat säädellä nestetasapainoaan, joten toisin kuin ihminen, kissa selviää pidemmän aikaa ilman vettä kuin ruokaa. Tosin luonnossa kissanruokien kosteus onkin niin korkea, että kissat saavat jo ravintonsa kautta lähes kaiken tarvitsemansa nesteen. Kissaa ei saisi missään olosuhteissa paastottaa tai päästää tilanteeseen jossa se on päiviä syömättä. Jo kahden päivän paaston jälkeen kissan sisäelimet, kuten maksa, alkavat hajoamaan.

Toiset kissat ovat luonnostaan herkempiä pissavaivoille kuin toiset. Mitään varmaa ehkäisykeinoa ei ole, mutta tässä muutama kokeilemisen arvoinen tärppi:

1. Usean kissan taloudessa suositellaan olevan myös useampia hiekkalaatikoita/vessoja, jotka tulisi siivota vähintään kerran päivässä. Oikean hiekan löytämiseen voi mennä aikaa, siksi meilläkin oli eri laatikoissa eri hiekat, jotta se paras löytyisi. Näitä erilaisia kristallikidehiekkoja välttelisin kyllä viimeiseen asti.
2. Raikasta vettä pitäisi olla aina saatavilla ja juomakippoja kannattaa pitää useampia ja erilaisia. Esimerkiksi meillä ihan lempparit ovat kastelukannu ja iso pesuvati, pienet kissoille tarkoitetut juomakipat eivät kiinnosta ollenkaan. Joillekin taas parhaimmin sopii juoma-automaatit, joissa on virtaava vesi. Myös sadevettä kannattaa kokeilla.
3. Mikäli kissat syövät märkäruokaa, voi ruokaan sekoittaa vähän vettä joukkoon. Muuten kissoille voi yrittää juottaa vaihteluna makuvesiä (esim vesikippaan muutama jäinen katkarapu sai meillä nuoremman pojan juomaan ison kipan vettä illassa, että pääsi käsiksi katkarapuihin :D).
4. Eläinlääkäri kertoi syöttävänsä terveille kissoilleen kuuriluontoisesti liuotusruokia, jotta kiteitä ei ikinä pääsisi muodustumaan ja jos pääsisi, niin sulaisivat pois ennen oireilun alkua. Tosin eläinlääkäri ostaa ne liuotusruokansa paljon halvemmalla mitä me muut.

Mökö 1v & Luru 6kk