Operaatio: Laihdutus

Taustatietoja:
Tiesin olleeni jo lapsena pullukka, mutten sentään tiennyt että olen lähes koko ikäni ollut ylipainoinen. Jouluna näytin miehelleni vauvakirjaani ja pituus-painotaulukoita katsoessa huomasin oman painoviivani menneen kaukana keskimääräisestä. Syntymäpainoni oli siinä 3500 gramman paikkeilla (eli suhtkoht normaalin mitoissa) mutta siitä lähtien jokaisessa punnituksessa painoni oli noussut keskimääräistä enemmän. Alle kouluikäisenä kirjan painotaulukosta loppui jo ruudukko kesken...

Vaikka painoni vuoksi olisin varmasti ollut hyvä kohde kiusaajille, minua ei ole kuitenkaan ikinä koulukiusattu. Tosin olen kyllä 6-vuotiaasta lähtien harrastanut jalkapalloa, etten liikuntatunneilla tai -leikeissä jäänyt luokkakavereista jälkeen. Lisäksi olen ollut kova touhottaja ja yltiösosiaalinen, niin että lähes koko koulun oppilaat olivat kavereitani. En siis ole ikinä kokenut painoani ongelmaksi vaan olen ollut hyvinkin onnellinen pläski.

Jouduin kuitenkin 16-vuotiaana lopettamaan minulle rakkaan jalkapallon, lääkärin suosituksesta. Pari vuotta pidin kuntoani yllä kuntosalitreenillä ja fysioterapialla mutta parikymppisestä lähtien liikkumiseni on jäänyt arjen hyötyliikuntaan. Futiksen lopettamisen jälkeen painoni jatkoi tasaista nousua, vaatteet vaihtuivat vuosittain isompaan kokoon ja suurimmillaan mittani ovat olleet noin 110kg/170cm (vaatekoko 48/50 tai 3XL) ja ikää tuolloin oli vasta 24 vuotta.

Huonoja laihdutusyrityksiä:
Kerran yritin laihduttaa Nutraamalla, eli syömällä Nutriletin tuotteita 3kk ajan ja painoni nousi 3kg. Noudatin diettiä koko tuon ajan orjallisesti ja kun "luvattua" laihtumista ei tullutkaan, vaihtuivat Nutriletin pussiruuat ja patukat takaisin kotiruokaan. Yhden kesätyökauden, eli ~4kk ajan, olin ananasrahkadietillä ja päivän ruokani arkisin olivat: aamupalasämpylä + kahvitauon piltti + ruokatauon ananas- ja rahkapurkki + kotona lämmin ateria. Viikonloppuisin grillasin ja söin mitä sattuu. Tuolla menetelmällä (olisikohan verrattavissa 5:2 diettiin?) painoni tippui suunnilleen 10kg (4kk aikana). Tosin kesätöiden ja dietin loputtua tiputetut painot alkoivat hiipimään salakavalasti takaisin.

The wake up call:
Ymmärrän, että pysyviä tuloksia saadakseen täytyy muuttaa myös pysyvästi elämän tapojaan. En ollut missään vaiheessa kokenut ylipainoani tai ulkonäköäni ongelmaksi, joten en myöskään suuremmin ole yrittänyt asiaan puuttua. Peilin kautta näin itseni kauniina, joskin runsas muotoisena, nuorena naisena. No, asia kuitenkin muuttui kun näin kokovartalokuvan itsestäni uudessa paidassani. Näky oli minulle järkytys.

Se on jännää, miten peilin kanssa pystyy huijaamaan itseään. Katsomaan itseään kuvakulmista, joissa tietty osa vartalosta näyttää hyvältä muun osan jäädessä huomiotta. Kokovartalokuvassa sen sijaan ei jää turhalle poseeraukselle tilaa ja ilman photoshoppia kuva ei valehtele. Totuuteen (=olen laihdutusta tarvitseva pläski) herättyäni päätin tehdä asialle jotain. Siis oikeasti.

Elämäntapamuutokset:
Liikunta:
Ihan ensimmäiseksi mieheni kanssa mietimme sopivaa liikuntamuotoa. Kriteereinä oli halpa ja mielekäs liikunta, jota voisin suorittaa polvieni ehdoilla. Päädyimme kokeilemaan lenkkeilyä lähellä olevan pururadan vuoksi. Koska monen vuoden sohvaelämä oli ehtinyt laskea kuntoni aivan nolliin, etsimme netistä sopivaa hölkkäohjelmaa, jossa kuitenkin olisi jotain tavoiteltavaakin. Lopulta päädyimme tähän, vaikka olinkin alkuun aika skeptinen ohjelmaa kohtaan. Viikko viikon jälkeen sain kuitenkin yllättyä, miten kuntoni koheni ja jaksoin kuin jaksoinkin suorittaa lenkit loppuun asti. Tosin meillä tuohon ohjelman liikuntamäärään tuli lisäksi 1,8km kävely pururadalle, jossa suoritimme ohjelman ja kotimatkan tulimme kävellen/hölkäten (jos siis päivän ohjelmassa pisin hölkkä oli 3min, kotimatkan tulimme 2min kävellen, 3min hölkkä, 2min kävellen, 3min hölkkä...)

Ruokavalio:
Samalla teimme ruokavalioon remontin. Tarkistin suuntaa antavan kalorikulutuksen täältä. Jostain muistan lukeneeni, että realistinen ja turvallinen laihdutustahti olisi 0,5-1kg/vko, joka vastaa 4500-9000kcal viikkovajetta (jos siis laihtuminen tapahtuu yksinomaan läskistä).

Perheemme kokkina aloin kiinnittämään enemmän huomiota ruuan laatuun ja energiapitoisuuksiin. Koitin valita mahdollisimman vähäkalorisia ja proteiinipitoisia ruokia. Emme luopuneet täysin mistään, mutta esimerkiksi pastaa söimme vain normaalia pienempiä annoksia. Jotta ruuan määrää lautasella oli helpompi 'hallita', vaihdoin lautaset pienempään ja ennen ruuan ottamista täytin puolet lautasista salaatilla. Mitenkään orjallisesti meillä ei kaloreita laskettu eikä tarkisteltu, emme myöskään kieltäytyneet herkuista. Ruokaremontilla pyrimme saamaan aikaiseksi ruokavalion jollaista voisimme lopun elämää noudattaa. Faktaa kuitenkin on, että jos vanhat ruokailutottumukset palaavat, eikä liikunta samassa suhteessa kasva, lihomme.

Laihduttajan perusvirhe:
Lopulta sorruin laihduttajan perusvirheeseen, jossa energiansaantini jäi liian alhaiseksi ja jokaisen hetken jonka olin aloillani, palelin enemmän kuin voin sanoin kuvailla. Olo oli heikompi kuin 42 asteen kuumeessa. Kun olin viettänyt viikonlopun kahden peiton alla täristen kylmästä, laskin huvikseni iltapalan jälkeen päivälle kertyneen kalorimäärän: 780kcal. Tuona hetkenä päätin syödä ensimmäistä kertaa kahden kuukauden aikana kunnon kaloripommin; tilasin rullakebabin. Pari päivää meni ennen kuin sain kebabin kokonaan syötyä, mutta samalla olonikin parani. Tajusin kokemuksen kautta, että joku alaraja niillä kaloreillakin on.

Tulokset 3kk aikana:
Jostain syystä, ja minähän syytän vääränlaista syömistä, jouduin jättämään tuon 5km juoksuohjelman kesken 2kk jälkeen. Lihakset eivät palautuneet ja kunto tuntui loppuviikoilla vain huonontuvan. Tarkoitukseni on kuitenkin palata vielä tuon juoksuohjelman pariin ja saada aikaiseksi 5km juoksukunto (tai varmaan polvieni vuoksi paremminkin hölkkäkunnon eikä niinkään juoksu). Kaikeksi hämmästykseksi onnistuin kuitenkin laihtumaan 3kk aikana 10kg. Omin silmin en kyllä näe pienentyneeni mistään enkä ollenkaan, enkä ole vastaavia kehujakaan kuullut. No onhan sitä ylipainoa vielä aika reilusti jäljellä, että ehkä sitäkautta ymmärretävää.

-10kg tarkoitti minulla vaatekoon vaihtumista 48-50/XXXL → 44-46/L-XL. Kuppikoko on varmasti vaihtunut pienempään, koska lenkkeilyn alussa ostamani urheiluliivit ovat nyt liian isot ja vanhemmat pieneksi jääneet liivit tuntuvat nyt kupeistaan jopa väljiltä. Suurimmat tulokset senteissä mitattuna olen saanut omilta ongelma-alueiltani, eli vatsa -10cm ja tissit -5cm, muualta vartaloa olen keskimäärin pienentynyt kahdella sentillä (vyötärö, lantio, reisi, pohje, hauis).

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ☺.


Laihdutuksen 'haitat':
Yleisesti ottaen normaalipainon saavuttamisella, tai jo vähäiselläkin ylipainon vähenemisellä on useita terveyshyötyjä. Lisäksi jos ruokavalion onnistuu muuttamaan terveellisemmäksi, yleinen hyvinvointi ja jaksaminen lisääntyvät. Olin ennen laihdutusoperaatioon alkamista tutustunut erinäisiin hyötyihin ja uskoin niiden motivoivan minua jatkamaan 'itsekidutuksentiellä' eteenpäin kohti parempaa oloa ja terveempää kehoa. Missään ei kuitenkaan ollut mainintaa erinäisistä haittapuolista joita tulisin valitsemallani tiellä kohtaamaan.

1) Nälkä + kiukku
Ensimmäisen viikon tai pari olin kokoaikaisessa nälässä, sain huonosti unta ja olin kiukkuinen. Ihan alkuun puolitin ateriakokoni, siirryin käyttämään pienempiä lautasia ja täytin puolet lautasesta aina salaatilla. Tuntui äärimmäisen turhauttavalle syödä lautasellinen ruokaa tietäen ettei sillä lähde nälkä. Kiusaus ottaa kerralla enemmän ruokaa tai hakea santsikierros paheni päivä päivältä. Jossain vaiheessa (~1vko kuluttua) näläntunne alkoi pienetä syömällä ja nälän takaisin tulossa alkoi kestää kauemmin. Aika nopeasti se vatsalaukku kuitenkin pieneni ja niin myös ruokaostokset. Neljätuntinen ateriarytmi pitää verensokerin tasaisena, nälän ja nälkäkiukun poissa. Myös makeanhimo on kadonnut lähes kokonaan. Todellakin vaivan arvoista!

2) Hiustenlähtö
En nyt suoranaisesti sanoisi, että laihduttaminen kaljuunnuttaa mutta ainakin minulla hiuksia alkoi irtoamaan normaalia enemmän. Alkuun pelästyin, en tiennyt ollenkaan hiustenlähdön ja laihduttamisen yhteyksistä mutta netin kautta löytyikin monta muutakin samasta ongelmasta kärsinyttä. En sen enempää ole jaksanut asiaan perehtyä miten ongelman saisi korjattua ja niimpä monen muun tavoin aloin popsimaan biotiinia. Tuloksia pitäisi näkyä vasta 3-6kk käytön jälkeen, joten ihan vielä en pysty kommentoimaan toimivuudesta.

3) Palelu + väsymys
En ollut myöskään tiennyt että laihduttaessa on ihan 'normaalia' että hiustenlähdön ohella myös paleltaa. Olen normaaliolosuhteissa lämminvärinen, porukasta aina se jolle viimeisenä tulee kylmä. Nyt ainakin laihdutusviikot 2-6 olen joutunut sisällä vetämään t-paidan päälle hupparin ja sohvalla istuessa vielä kaksi peittoa varpaista korviin. Öisin heräilin parin tunnin välein märkänä hiestä, mutta täristen kylmästä. Nälän vuoksi oli vaikea saada iltaisin unta ja palelun vuoksi vaikea olla heräämättä. Aloin olla jo melko huolissani, olotilat vaan pahenivat enkä ymmärtänyt palelun syytä vaikka se kovin yksinkertainen onkin. Kun kroppa ei saa niin paljon energiaa mitä se kuluttaa, alkaa se luonnollisesti vähentämään tehoja ei-niin-tärkeistä-toiminnoista, esimerkiksi juurikin lämmityksestä. Palelu lähti kun lisäsin päivittäisiä kaloreita tuntuvasti, mutta kuitenkin niin että edelleen laihduin.

4) Vaatekoon pieneneminen (uudestaan ja uudestaan)
Tämähän on tietenkin yksi tavoitelluimmista laihdutustuloksista, mutta itse näen tämän myös osittain haittana. En siksi ettenkö haluaisi olla pienempi ja mahtua pienempiin vaatteisiin vaan siksi, että vaatekoko ei kerralla pienene läskistä normaaliin. Ne kaikki välikootkin on käytävä lävitse!

Nyt kymmenen kiloa ja pari vaatekokoa pienempänä koen tilanteen turhauttavana. En ole vieläkään ihannepainossa, enkä ihanne koossa. Koska vaatekokoni on kuitenkin jo pienentynyt, kaikki omistamani vaatteet ovat liian suuria ja roikkuvat rumasti päälläni. En suuremmin nauti shoppailusta, enkä ole niin raharikas että voisin parin kuukauden välein uusia koko vaatekaappini, niin joudun miettimään missä vaiheessa laihdutusta ostaisin sopivan kokoiset vaatteet. Niin ja muistakaahan, että henkilöstä riippuen noin 5kg painon muutos vastaa suunnilleen yhtä vaatekokoa, hirvittää ajatellakin miten monesti tässä pitäisi vaatteet vielä uusia...

Ruusukupit

Wawel-leima

Muutamia vuosia sitten sain perintönä 12 henkilön ihanan romanttisen ruusukuvioisen kahviastiaston. Astiastoon sisältyi silloin kuppien ja tassien lisäksi pullalautaset ja sokerikko + kermakko. Muutaman ylimääräisen lautasenkin oli äidinäidinäiti ymmärtänyt varalle aikanaan ostaa, kahviastiastohan tuli lapsiperheeseen käyttöön eikä koristeeksi.

Sain omat ruusukuppini sen ikäisenä, etten niitä vielä osannut oikein arvostaa. En juonut itse kahvia, kuppi ei pienen korvansa vuoksi sopinut millään käteen ja muutenkin oli liian pieni mille tahansa juomalle. Lisäksi kupit olivat liian romanttiset ja hempeät omaan makuun... Hassua miten se maku muuttuukaan!

Käytin aikanaan pullalautasia aamupalalautasina, mutta päivittäisestä käytöstä astiat poistuivat kun mieheni lykkäsi "leipälautasen" mikroon ja töistä tultuani kertoi että mikro taitaa olla entinen. Eihän meidän mikrossa mitään vikaa ollut, vaan lautasen kullattu reunahan se siellä oli poksunut. Nykyään säilytän astiastoa kaapin ylähyllyllä, ettei kukaan vahingossa ja valvomatta tule niitä käyttäneeksi, vaikkakin samaiset kupit ja tassit ovat juhlapäivinä pöydän kaunistuksena ja käytössä.

Olen yrittänyt selvitellä kuppien alkuperää, valmistusvuotta jne, mutta "googlaustaitoni" eivät tahdo millään riittää. Pohjatietoina oli vain astioiden pohjassa oleva leima: Wawel - Made in Poland. Pienen 'googlauksen' jälkeen sain selville seuraavaa:

Krister Porzellan Manufaktur, perustettiin jo vuonna 1831 paikassa Waldenburg, Silesia, Saksa. Yrityksen perusti Carl Krister. Toisen maailmansodan jälkeen Silesiasta tuli osa Puolaa ja kaupungin saksalainen nimi vaihtui puolalaiseen Waldenburg → Walbrzych. Samoin Carl vaihtoi  nimensä Krister → Krysztof. Posliinitehdas kansallistettiin 1952 mutta yksistyistettiin 1990-luvun lopulla. Yritys on edelleen olemassa.

Ruusuja ja raparperipiirakkaa

Kuvassa näkyvää (yllä) Wawelin leimaa on käytetty vuodesta 1952. Valitettavasti tämä tieto ei vielä auttanut selvittämään astiaston ikää eikä kyllä kuvion nimeäkään. Samankaltaista, ellei peräti samaa ruusukuviota löytyy Wawelin lisäksi  ainakin Walbrzych, Chodziez ja Jarolina leimoilla. Esimerkiksi omat kahviastiani ovat Wawelin, kastikekaadin Walbrzychiä ja tarjoilulautanen (vai liekö oikeammin ruokalautanen?) Chodziezia. Pieniä sävyeroja kuvioissa kyllä huomaa kun tarkkaan katsoo mutta kokonaisuutena juhlapöydällä ovat kuitenkin verrattoman kaunis näky. Oikealla olevaa kuvaa tosin ei ole otettu juhlapöydästä, eikä tämä astiakaksikko ollut osa perintöäni vaan nämä ihanat täydennykset olen löytänyt muutamalla eurolla kirpputorilta.

 
(Kuvassa näkyvän raparperipiirakan resepti löytyy tekstistä: Raparperipiirakka)

Raparperipiirakka

En ole ikinä ollut mikään raparperien ystävä ja vielä vähemmän piirakoiden, joiden päälle pitäisi valutella erillisiä kastikkeita. Nyt kun raparpereja on kasvanut jo valtavat määrät, päätin käyttää muutaman varren piirakkaan, johon ei mitään kastikkeita tarvittaisi. Koska raparperien kanssa olisi hyvä nauttia maitotuotteita, päätin yhdistää sen rahkapiirakkaan:

Raparperipiirakka (pellillinen)

Pohja + Muruseos:
250g voi/margariini
8dl jauho
3dl sokeri
2tl leivinjauhe
2tl sooda
2tl vaniljasokeri
2dl piimä
1 muna

I Sulata rasva
II Sekoita kuivat aineet keskenään, nypi murumaiseksi voisulaan. Ota neljäsosa taikinasta syrjään (tulee piirakan päälle muruksi) ja tee lopusta taikinasta pohja.
III Lisää pohjataikinaan piimä ja muna, sekoita tasaiseksi. Levitä uunipannulle leivinpaperin päälle.

Täyte:
10dl raparperi (~4 vartta)
200g kermaviili
250g maitorahka
2dl sokeri
2 muna
3tl vaniljasokeri

I Pese (kuori) ja pilko raparperit, ripottele pohjan päälle.
II Sekoita muut täytteen aineet keskenään tasaiseksi ja kaada raparperien päälle.

Ripottele päälle vielä pohjataikinasta eroteltu muruseos ja paista piirakkaa uunin keskitasolla 175 asteessa ~35-45min.

(Piirakan palasen kuva näkyy tekstissä: Ruusukupit)