Merimiespihvi

Muistan kuinka kivaa merimiespihviä oli lapsena syödä, kun tiesin isän laittavan ruokaan olutta :D. Erityisen hyvältä tämä ruoka ei ole ikinä suussani maistunut mutta jostain syystä teki mieli kokeilla olisiko se makuaisti muuttunut iän myötä.

Hyväähän tuosta tuli, varmasti teen vielä toistekin!

Merimiespihvi (4-6 annosta)
500-800g naudan sisäpaisti
2-3 sipuli
12 (~1kg) peruna
(2-3 porkkana)

Viipaleet

suola
mustapippuri
2 laakerinlehti
4 dl voimakas lihaliemi
3 dl  tumma lager-olut

I Viipaloi liha ohuiksi pihveiksi, paista ne pintaruskeiksi voissa, mausta suolalla ja pippurilla.
II Silppua ja kuullota sipulit.
III Pese, kuori ja viipaloi perunat (ja porkkanat).

IV Lado padan pohjalle kerros perunaa, sipulia (ja porkkanaa). Ripottele päälle pippuria ja laakerinlehdet ja lisää kerros pihvejä. Toista kerroksien teko niin monta kertaa kuin tarve, jätä perunat päällimmäiseksi kerrokseksi. Kaada pataan vielä lihaliemi ja olut.
V Hauduta kannen alla liedellä tai uunissa 200 asteessa, kunnes liha ja perunat ovat kypsiä eli noin 1–1 ½ h.

Itse en vielä omista pataa, joten tein omani kannettomassa uunivuoassa. Laitoin folion 'kanneksi' ettei nesteet pääsisi ennen aikojaan haihtumaan ja tulisi edes pientä hautumisefektiä. Lihojen kypsymiseen ja mureutumiseen meni kuitenkin useampi tunti ja koko ruuan tekoon siis lähemmäs 6h.

Vuuan kasaaminen

Valitsemani kostutus

Muuttamisen 'ihanuus'

Olemme nyt reilun kuukauden asuneet jo uudessa kämpässämme, eikä kaikki muutossa mukana roudattu ole vieläkään löytänyt omaa paikkaansa. Olohuoneeseen saatiin vastikään verhot laitettua ja makuuhuoneessa on vieläkin muuttopäivänä ripustetut "väliaikaisverhot". En vain millään ole saanut aikaiseksi ommella makuuhuoneeseen verhoja enkä enää ole edes varma, minkä väriset verhot haluaisin. Makuuhuone nyt menee viikolla muutenkin uusiksi, kun vaihdamme 120cm leveän tumman sängyn 160 senttiseen valkoiseen. Mitään tässä ei olla vielä mittailtu mutta saattaa olla etteivät kalusteet (nojatuoli, vaatelipasto, yöpöytä) sängyn vaihduttua enää mahdukaan pieneen makuuhuoneeseen. Alunperin olin ajatellut makkarin väreiksi mustaa ja punaista, ripauksella hopeaa ja kristallia. Nyt kun sänkymme vaihtuukin valkoiseksi, en tiedä vaihtuuko tummat värit valkoiseen ja vaaleaan turkoosiin. Enkelinsiivistä en kuitenkaan haluaisi luopua, enkä lampusta!

MH -siivet ja lamppu

OH -taulut jo paikallaan

Muuttomme sujui hyvin. Olin työpaikalla saanut sovittua torstain viimeiseksi työpäiväkseni, vaihtanut iltavuoron aamuvuoroon ja tehnyt puolet päivästä jo valmiiksi sisään. Tarkoituksena oli, että pääsisimme jo puolilta päivin lähtemään avainta hakemaan ensimmäisen muuttokuorman kanssa. Toimistohan menisi jo neljältä kiinni, joten ennen kahta oli aivan pakko päästä lähtemään. En enää edes muista mitä kaikkea sähellystä tuohon päivään mahtui, mutta kaikesta huolimatta ehdimme avaimen noutamaan hyvissä ajoin ennen sulkemisaikaa. Suuntasimme uudelle kämpille, siivosimme, keittelimme kahvit ja purimme mukana tuodut tavarat tuleville paikoilleen. Yöksi palasimme vanhalle asunnolle ja paluumatkalla haimme sukulaisilta ylimääräisen sohvakaluston meille tulevaksi. Perjantaina myimme kissamme kiipeilypuun, pakkasimme melkein kaikki loput tavarat kahteen henkilöautoon ja peräkärryyn sohvakaluston kaveriksi ja lähdimme taas muuttoa tekemään. Päivä venyi ihan järjettömän pitkäksi mutta se taitaa muutoissa olla vähän tapana. Lauantaina palasimme vielä vanhalle asunnolle hakemaan viimeiset tavarat ja tekemään loppusiivouksen. Ette voi millään käsittää kuinka paljon tavaraa voi mahtua 48 neliöiseen kaksioon! Ja miten hankalalta alkuun tuntui saada kaikki mahtumaan 45 neliöön, joista saunakin vei jo osansa. Hyvimpä mahtui kuitenkin ja edelleen on häkkivarasto koskemattomana.

Natural Paradise XXL-raapimistolppa

Ensimmäinen viikko uudessa asunnossa meni uutta kiipeilypuuta odotellessa ja kaupoilla käymisessä. Poljimme lähimmälle Prismalle, poljimme lähimmälle Citymarketille ja poljimme keskustaan miehen ollessa siinä uskossa että muistaisin nuo reitit heti kerrasta. Minun on kuitenkin pakko myöntää, etten vieläkään ole ihan varma osaisinko yksinäni mennä keskustaan ja tulla sieltä vielä takaisin kotiin.

On tähän loppuun vielä pakko mainita, että tuo uusi kiipeilypuu oli kyllä odottamisen (ja hintansa) arvoinen. Olen niin täysin ihastunut sen yksinkertaiseen ulkomuotoon, itseasiassa ilta-auringon paisteessa tolppa näyttää miltei veistokselliselta. Ja mikä tärkeintä, myös kissamme pitää tästä, vihdoinkin Lurulla on mahdollisuus kiivetä. Useimmiten poika hyppää puoleen väliin ja kiipeää loppumatkan yläpedille, alaspäin tullaankin sitten tasojen kautta pomppien.

Ammattikoulusta yliopistoon - meren rannalta 'suurkaupunkiin'

Juuri kun ajattelin, että meidän perheen opiskelijaelämä olisi valmistumiseeni loppunut, niin väärässäpä olin.

Miespuolisko sai talvella päähänsä kokeilla mahdollisuuksiaan päästä yliopistoon, vaikka ammattiopistopohjalla sinne pääseminen on ylioppilastaustaan verrattuna vaikeampaa.

Esimerkiksi opintolinja, jossa alotuspaikkoja on 12: sisään hyväksytään ensin kuusi ylioppilastodistuksen ja pääsykokeen yhteispisteiden mukaan. Loput kuusi paikkaa jaetaan pelkän pääsykokeen mukaan, eli ylioppilaille on auki alotuspaikoista koko tusina, amiksen käyneille vain kuusi.

Keväällä lähdimme yhdessä reissuun, mies tekemään pääsykoetta ja minä shoppailemaan. Mikäli siis tyhjin käsin kauppojen läpi kävelyä voi shoppailuksi sanoa. Kahdessa tunnissa olin kolunut keskustan kaupat ja kauppakeskukset läpi ja kävellyt takaisin yliopistolle. Tunnin kuluttua koetilasta alkoi hiljalleen tipahdella yksittäisiä ihmisiä ulos ja mielessäni mietin onkohan se hyvä vai huono asia, että mieheni on edelleen tekemässä koetta...

Mieheni poistui pääsykokeesta viimeisten joukossa ja kasvoilta paistoi pieni innostus, mutta myös pettymys. Tässä vaiheessa tosin oli vielä aivan turha arvuutella riittäisikö kokeen pisteet opiskelupaikkaan vai eivät, koska tiedon saisi vasta heinäkuun lopulla. Pisteiden julkistamispäivänä en olisi millään malttanut pysytellä töissä ja ajatukseni harhailivat. Jossittelin mielessäni, mitä JOS opiskelupaikka tulee tai mitä JOS ei tule. Voin vain kuvitella millaista myrskyä miehen pään sisällä mahtoi olla... Piinaava odotus jatkui pisteiden julkistamisen jälkeen vielä viikonlopun yli, jonka jälkeen varasijalla ollut mieheni pääsi kuin pääsikin opiskelijaksi!

Seuraavaksi huolenaiheeksi nousi muutto ja lähinnä opiskelijabudjettiin sopivan asunnon löytäminen. Oli päivänselvää, ettei opiskelijaperheemme tulot riittäisi yksityisten vuokraamiin asuntoihin edes opiskelupaikkakunnan lähikunnista, joten aloimme katselemaan paikkakunnan opiskelija-asuntoja. Nykyisessä asunnossamme on kuukauden mittainen irtisanomisaika, joten meillä oli alle kaksi viikkoa aikaa löytää uusi asunto ja irtisanoa nykyinen vuokrasopimus, jottei meidän tarvitsisi maksaa vuokraa kahteen kämppään samanaikaisesti.

Opiskelupaikkakunnalla toimii käsittääkseni ainakin kolme "opiskelijakämppä" -firmaa, yksi yliopisto-opiskelijoille, toinen insinööriopiskelijoille ja kolmas muuten vaan köyhille/nuorille. Yritimme netissä täyttää hakulomaketta yliopisto-opiskelijoille suunnattuun puljuun, mutta lomake oli aivan järjettömän epälooginen, buginen ja lähes mahdoton täyttää! Jonkunlaisen hakemuksen jätettyämme, yritimme loppupäivän soittaa kyseiseen toimistoon, mutta kukaan ei vastannut. Lähetimme sähköpostilla tiedustelun asuntojen jonotustilanteesta ja muokkaustoiveet hakemukseemme (hakemusta ei voinut jälkikäteen itse muokata, eikä nettilomake antanut täyttää hakemusta useammalla hakukohteella vaikka ohjetekstien mukaan olisi ollut mahdollista hakea samanaikaisesti kuuteen eri kohteeseen). Lyhytsanaisen ja vähäinformaatioisen "yksiöihin on kahden vuoden jono" -vastauksen saimme vasta viikon päästä! Tämän viikon aikana olimme jo ehtineet saamaan nuorten/vähävaraisten vuokrakämppien kautta asuntotarjouksen (heidän verkkosivuillaan hakemuksen jättäminen oli selkeää ja vaivatonta!), vuokrasopimuksen postitse ja paikkakunnalla asuvan sukulaisen avustuksella myös valokuvia asunnon sisätiloista. Insinööriopiskelijoille suunnattuihin asuntoihin emme jättäneet asuntohakemusta, joten heidän palvelutasostaan meillä ei ole kokemusta.

Hetken aikaa jopa minä pystyin nauttimaan tilanteesta; mies sai opiskelupaikan, saimme budjettiimme sopivan kämpän jossa vuokrasopimus alkaa vasta edellisen päätyttyä ja pihan laatotuksen väleissä villiintyneet orvokit olivat juuri puhjenneet kukkaan.

Tämä onnenhetki ei kuitenkaan kestänyt kauaa... tajusin että olen tosiaan muuttamassa tutusta ja turvallisesta kotikaupungistani muualle. Kauas meren ja vihreän luonnon ääreltä keskelle ihmismassoja ja betonihelvettiä...

Siellä kuulemma tarvitsee auton lähteäkseen marjastamaan!!

 

Lumia 625 - uusi puhelimeni

Lumia 625 vs Galaxy Y

Sattuipa 'vanha' Samsung Y (ostettu 06/2013 ja viereisessä kuvassa tosin Galaxy Gio, mutta kooltaan on sama kuin Y) hajoamaan niin, ettei enää sim-korttia tunnistanut. Onneksi uutta kapulaa oltiin jo ehditty katselemaan etukäteen, koska valinnan varaa totisesti älypuhelinmarkkinoilta löytyy.

Vanhassa puhelimessa oli liian vähän muistia ja liian pieni näyttö ja liikaa lagia, joten alle 200€ budjetin lisäksi ostokriteereinä olivat suurempi muisti, suurempi näyttö ja tietysti myös parempi prosessori/suorituskyky. Kaikinpuolin ylivoimaisesti hinta-laatusuhteeltaan edukseen erottuivat Lumiat ja niistä tuli valittua se "keskihintainen". Kotimatkalla kävi kyllä mielessä mitenhän se WP8-käyttöjärjestelmällä toimiminen onnistuisi Androidin jälkeen...

Pakko myöntää, että alkuun WP8 vaikutti oudolta, mutta hetken tutustumisen jälkeen huomasi että kyse on vain erilaisuudesta ja kaikki löytyy juuri sieltä, mistä niiden luulisi löytyvän. Androidiin verrattuna käyttöjärjestelmä on varsin looginen ja toimiva. Henkilökohtaisesti jäin jopa harmittelemaan että vaihto tapahtui vasta nyt, niin monta kertaa olen joutunut hitauden, tallennustilan puutteen ja totaalisten jumien kanssa tappelemaan.

Muokattava alkunäyttö

Nokia Lumia 625 - Isompi. Parempi. Nopeampi.

Nyt kun olen saanut sanottua, että mielestäni WP8 on aivan loistava ja Androidi laginenpask.. niin entäpä sitten itse puhelin?

Ihan ensimmäiseksi laitoin näytön päälle suojakalvon ja sain puhelimen vahingossa pari kertaa päälle. Virtanappi, kuten muutkin sivunappulat (äänenvoimakkuus, virtanappi, kamera) ovat kyllä jääneet vähemmälle kehitykselle ja harhapainalluksia varmasti sattuu. Ongelmaan tosin löytyi muutaman kympin ratkaisu, kun sujautin luurin Flip Case:n sisään. Nyt sivunappulat ovat vähän vaikeammin painettavissa ja puhelinkin jossain määrin suojassa.

Ostokriteerini täyttyivät mielestäni hyvin. Muistia puhelimessa on 8 gigaa, joista omaan käyttöön jää vähän reilu puolet. Periaatteessa sitä muistia voisi olla enemmänkin, mutta eiköhän tuokin johonkin riitä. Näyttö puolestaan on huimat 4,7". Omaan käyttööni aivan sopivan kokoinen (esim 6" lauta on jo itselleni liian iso, hankala käyttää ja hankalampi kuljettaa mukana). Vaikkei tässä Lumiassa HD-näyttöä olekaan, ei se leffan katselua haitannut ollenkaan. 1,2 GHz:n kaksoisydinsuoritin näyttäisi takaavan nopean ja sulavan käytön, vaikka useampi ohjelma pyörisikin taustalla. Periaatteessa akkukin voisi olla isompi, mutta alkuperäiselläkin yhdellä latauksella pärjää pari vuorokautta (kevyellä käytöllä: chat/netti/video- ja valokuvaus), miksei pidempäänkin jos oikein säästelee.

Entäpä budjetti? Kyllä, kyseinen Lumia jäi alle budjetin maksaessaan 145€ (6/2014). Ainakin tähän asti olen Lumiaan ollut täysin tyytyväinen ja syvästi ihmettelen miten niin monelta olen kuullut negatiivisia huomautuksia tyyliin: "Ooksä hullu, ostit Lumian?! Kohta kyllä alkaa kaduttaa..." (yhdelläkään varoittelijalla ei kyllä ollut omakohtasia kokemuksia Lumioista).

Suosittelen Lumia 625 älypuhelinta niille, jotka haluavat nimenomaan hyvän ja kohtuuhintaisen ÄlyPuhelimen. Näyttö on tarpeeksi suuri ÄLYpuhelimen eri käyttömahdollisuuksista nauttimiseksi ja luuri kuitenkin tarpeeksi pieni vielä ollakseen älyPuhelin.

Operaatio: Laihdutus

Taustatietoja:
Tiesin olleeni jo lapsena pullukka, mutten sentään tiennyt että olen lähes koko ikäni ollut ylipainoinen. Jouluna näytin miehelleni vauvakirjaani ja pituus-painotaulukoita katsoessa huomasin oman painoviivani menneen kaukana keskimääräisestä. Syntymäpainoni oli siinä 3500 gramman paikkeilla (eli suhtkoht normaalin mitoissa) mutta siitä lähtien jokaisessa punnituksessa painoni oli noussut keskimääräistä enemmän. Alle kouluikäisenä kirjan painotaulukosta loppui jo ruudukko kesken...

Vaikka painoni vuoksi olisin varmasti ollut hyvä kohde kiusaajille, minua ei ole kuitenkaan ikinä koulukiusattu. Tosin olen kyllä 6-vuotiaasta lähtien harrastanut jalkapalloa, etten liikuntatunneilla tai -leikeissä jäänyt luokkakavereista jälkeen. Lisäksi olen ollut kova touhottaja ja yltiösosiaalinen, niin että lähes koko koulun oppilaat olivat kavereitani. En siis ole ikinä kokenut painoani ongelmaksi vaan olen ollut hyvinkin onnellinen pläski.

Jouduin kuitenkin 16-vuotiaana lopettamaan minulle rakkaan jalkapallon, lääkärin suosituksesta. Pari vuotta pidin kuntoani yllä kuntosalitreenillä ja fysioterapialla mutta parikymppisestä lähtien liikkumiseni on jäänyt arjen hyötyliikuntaan. Futiksen lopettamisen jälkeen painoni jatkoi tasaista nousua, vaatteet vaihtuivat vuosittain isompaan kokoon ja suurimmillaan mittani ovat olleet noin 110kg/170cm (vaatekoko 48/50 tai 3XL) ja ikää tuolloin oli vasta 24 vuotta.

Huonoja laihdutusyrityksiä:
Kerran yritin laihduttaa Nutraamalla, eli syömällä Nutriletin tuotteita 3kk ajan ja painoni nousi 3kg. Noudatin diettiä koko tuon ajan orjallisesti ja kun "luvattua" laihtumista ei tullutkaan, vaihtuivat Nutriletin pussiruuat ja patukat takaisin kotiruokaan. Yhden kesätyökauden, eli ~4kk ajan, olin ananasrahkadietillä ja päivän ruokani arkisin olivat: aamupalasämpylä + kahvitauon piltti + ruokatauon ananas- ja rahkapurkki + kotona lämmin ateria. Viikonloppuisin grillasin ja söin mitä sattuu. Tuolla menetelmällä (olisikohan verrattavissa 5:2 diettiin?) painoni tippui suunnilleen 10kg (4kk aikana). Tosin kesätöiden ja dietin loputtua tiputetut painot alkoivat hiipimään salakavalasti takaisin.

The wake up call:
Ymmärrän, että pysyviä tuloksia saadakseen täytyy muuttaa myös pysyvästi elämän tapojaan. En ollut missään vaiheessa kokenut ylipainoani tai ulkonäköäni ongelmaksi, joten en myöskään suuremmin ole yrittänyt asiaan puuttua. Peilin kautta näin itseni kauniina, joskin runsas muotoisena, nuorena naisena. No, asia kuitenkin muuttui kun näin kokovartalokuvan itsestäni uudessa paidassani. Näky oli minulle järkytys.

Se on jännää, miten peilin kanssa pystyy huijaamaan itseään. Katsomaan itseään kuvakulmista, joissa tietty osa vartalosta näyttää hyvältä muun osan jäädessä huomiotta. Kokovartalokuvassa sen sijaan ei jää turhalle poseeraukselle tilaa ja ilman photoshoppia kuva ei valehtele. Totuuteen (=olen laihdutusta tarvitseva pläski) herättyäni päätin tehdä asialle jotain. Siis oikeasti.

Elämäntapamuutokset:
Liikunta:
Ihan ensimmäiseksi mieheni kanssa mietimme sopivaa liikuntamuotoa. Kriteereinä oli halpa ja mielekäs liikunta, jota voisin suorittaa polvieni ehdoilla. Päädyimme kokeilemaan lenkkeilyä lähellä olevan pururadan vuoksi. Koska monen vuoden sohvaelämä oli ehtinyt laskea kuntoni aivan nolliin, etsimme netistä sopivaa hölkkäohjelmaa, jossa kuitenkin olisi jotain tavoiteltavaakin. Lopulta päädyimme tähän, vaikka olinkin alkuun aika skeptinen ohjelmaa kohtaan. Viikko viikon jälkeen sain kuitenkin yllättyä, miten kuntoni koheni ja jaksoin kuin jaksoinkin suorittaa lenkit loppuun asti. Tosin meillä tuohon ohjelman liikuntamäärään tuli lisäksi 1,8km kävely pururadalle, jossa suoritimme ohjelman ja kotimatkan tulimme kävellen/hölkäten (jos siis päivän ohjelmassa pisin hölkkä oli 3min, kotimatkan tulimme 2min kävellen, 3min hölkkä, 2min kävellen, 3min hölkkä...)

Ruokavalio:
Samalla teimme ruokavalioon remontin. Tarkistin suuntaa antavan kalorikulutuksen täältä. Jostain muistan lukeneeni, että realistinen ja turvallinen laihdutustahti olisi 0,5-1kg/vko, joka vastaa 4500-9000kcal viikkovajetta (jos siis laihtuminen tapahtuu yksinomaan läskistä).

Perheemme kokkina aloin kiinnittämään enemmän huomiota ruuan laatuun ja energiapitoisuuksiin. Koitin valita mahdollisimman vähäkalorisia ja proteiinipitoisia ruokia. Emme luopuneet täysin mistään, mutta esimerkiksi pastaa söimme vain normaalia pienempiä annoksia. Jotta ruuan määrää lautasella oli helpompi 'hallita', vaihdoin lautaset pienempään ja ennen ruuan ottamista täytin puolet lautasista salaatilla. Mitenkään orjallisesti meillä ei kaloreita laskettu eikä tarkisteltu, emme myöskään kieltäytyneet herkuista. Ruokaremontilla pyrimme saamaan aikaiseksi ruokavalion jollaista voisimme lopun elämää noudattaa. Faktaa kuitenkin on, että jos vanhat ruokailutottumukset palaavat, eikä liikunta samassa suhteessa kasva, lihomme.

Laihduttajan perusvirhe:
Lopulta sorruin laihduttajan perusvirheeseen, jossa energiansaantini jäi liian alhaiseksi ja jokaisen hetken jonka olin aloillani, palelin enemmän kuin voin sanoin kuvailla. Olo oli heikompi kuin 42 asteen kuumeessa. Kun olin viettänyt viikonlopun kahden peiton alla täristen kylmästä, laskin huvikseni iltapalan jälkeen päivälle kertyneen kalorimäärän: 780kcal. Tuona hetkenä päätin syödä ensimmäistä kertaa kahden kuukauden aikana kunnon kaloripommin; tilasin rullakebabin. Pari päivää meni ennen kuin sain kebabin kokonaan syötyä, mutta samalla olonikin parani. Tajusin kokemuksen kautta, että joku alaraja niillä kaloreillakin on.

Tulokset 3kk aikana:
Jostain syystä, ja minähän syytän vääränlaista syömistä, jouduin jättämään tuon 5km juoksuohjelman kesken 2kk jälkeen. Lihakset eivät palautuneet ja kunto tuntui loppuviikoilla vain huonontuvan. Tarkoitukseni on kuitenkin palata vielä tuon juoksuohjelman pariin ja saada aikaiseksi 5km juoksukunto (tai varmaan polvieni vuoksi paremminkin hölkkäkunnon eikä niinkään juoksu). Kaikeksi hämmästykseksi onnistuin kuitenkin laihtumaan 3kk aikana 10kg. Omin silmin en kyllä näe pienentyneeni mistään enkä ollenkaan, enkä ole vastaavia kehujakaan kuullut. No onhan sitä ylipainoa vielä aika reilusti jäljellä, että ehkä sitäkautta ymmärretävää.

-10kg tarkoitti minulla vaatekoon vaihtumista 48-50/XXXL → 44-46/L-XL. Kuppikoko on varmasti vaihtunut pienempään, koska lenkkeilyn alussa ostamani urheiluliivit ovat nyt liian isot ja vanhemmat pieneksi jääneet liivit tuntuvat nyt kupeistaan jopa väljiltä. Suurimmat tulokset senteissä mitattuna olen saanut omilta ongelma-alueiltani, eli vatsa -10cm ja tissit -5cm, muualta vartaloa olen keskimäärin pienentynyt kahdella sentillä (vyötärö, lantio, reisi, pohje, hauis).

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ☺.


Laihdutuksen 'haitat':
Yleisesti ottaen normaalipainon saavuttamisella, tai jo vähäiselläkin ylipainon vähenemisellä on useita terveyshyötyjä. Lisäksi jos ruokavalion onnistuu muuttamaan terveellisemmäksi, yleinen hyvinvointi ja jaksaminen lisääntyvät. Olin ennen laihdutusoperaatioon alkamista tutustunut erinäisiin hyötyihin ja uskoin niiden motivoivan minua jatkamaan 'itsekidutuksentiellä' eteenpäin kohti parempaa oloa ja terveempää kehoa. Missään ei kuitenkaan ollut mainintaa erinäisistä haittapuolista joita tulisin valitsemallani tiellä kohtaamaan.

1) Nälkä + kiukku
Ensimmäisen viikon tai pari olin kokoaikaisessa nälässä, sain huonosti unta ja olin kiukkuinen. Ihan alkuun puolitin ateriakokoni, siirryin käyttämään pienempiä lautasia ja täytin puolet lautasesta aina salaatilla. Tuntui äärimmäisen turhauttavalle syödä lautasellinen ruokaa tietäen ettei sillä lähde nälkä. Kiusaus ottaa kerralla enemmän ruokaa tai hakea santsikierros paheni päivä päivältä. Jossain vaiheessa (~1vko kuluttua) näläntunne alkoi pienetä syömällä ja nälän takaisin tulossa alkoi kestää kauemmin. Aika nopeasti se vatsalaukku kuitenkin pieneni ja niin myös ruokaostokset. Neljätuntinen ateriarytmi pitää verensokerin tasaisena, nälän ja nälkäkiukun poissa. Myös makeanhimo on kadonnut lähes kokonaan. Todellakin vaivan arvoista!

2) Hiustenlähtö
En nyt suoranaisesti sanoisi, että laihduttaminen kaljuunnuttaa mutta ainakin minulla hiuksia alkoi irtoamaan normaalia enemmän. Alkuun pelästyin, en tiennyt ollenkaan hiustenlähdön ja laihduttamisen yhteyksistä mutta netin kautta löytyikin monta muutakin samasta ongelmasta kärsinyttä. En sen enempää ole jaksanut asiaan perehtyä miten ongelman saisi korjattua ja niimpä monen muun tavoin aloin popsimaan biotiinia. Tuloksia pitäisi näkyä vasta 3-6kk käytön jälkeen, joten ihan vielä en pysty kommentoimaan toimivuudesta.

3) Palelu + väsymys
En ollut myöskään tiennyt että laihduttaessa on ihan 'normaalia' että hiustenlähdön ohella myös paleltaa. Olen normaaliolosuhteissa lämminvärinen, porukasta aina se jolle viimeisenä tulee kylmä. Nyt ainakin laihdutusviikot 2-6 olen joutunut sisällä vetämään t-paidan päälle hupparin ja sohvalla istuessa vielä kaksi peittoa varpaista korviin. Öisin heräilin parin tunnin välein märkänä hiestä, mutta täristen kylmästä. Nälän vuoksi oli vaikea saada iltaisin unta ja palelun vuoksi vaikea olla heräämättä. Aloin olla jo melko huolissani, olotilat vaan pahenivat enkä ymmärtänyt palelun syytä vaikka se kovin yksinkertainen onkin. Kun kroppa ei saa niin paljon energiaa mitä se kuluttaa, alkaa se luonnollisesti vähentämään tehoja ei-niin-tärkeistä-toiminnoista, esimerkiksi juurikin lämmityksestä. Palelu lähti kun lisäsin päivittäisiä kaloreita tuntuvasti, mutta kuitenkin niin että edelleen laihduin.

4) Vaatekoon pieneneminen (uudestaan ja uudestaan)
Tämähän on tietenkin yksi tavoitelluimmista laihdutustuloksista, mutta itse näen tämän myös osittain haittana. En siksi ettenkö haluaisi olla pienempi ja mahtua pienempiin vaatteisiin vaan siksi, että vaatekoko ei kerralla pienene läskistä normaaliin. Ne kaikki välikootkin on käytävä lävitse!

Nyt kymmenen kiloa ja pari vaatekokoa pienempänä koen tilanteen turhauttavana. En ole vieläkään ihannepainossa, enkä ihanne koossa. Koska vaatekokoni on kuitenkin jo pienentynyt, kaikki omistamani vaatteet ovat liian suuria ja roikkuvat rumasti päälläni. En suuremmin nauti shoppailusta, enkä ole niin raharikas että voisin parin kuukauden välein uusia koko vaatekaappini, niin joudun miettimään missä vaiheessa laihdutusta ostaisin sopivan kokoiset vaatteet. Niin ja muistakaahan, että henkilöstä riippuen noin 5kg painon muutos vastaa suunnilleen yhtä vaatekokoa, hirvittää ajatellakin miten monesti tässä pitäisi vaatteet vielä uusia...

Ruusukupit

Wawel-leima

Muutamia vuosia sitten sain perintönä 12 henkilön ihanan romanttisen ruusukuvioisen kahviastiaston. Astiastoon sisältyi silloin kuppien ja tassien lisäksi pullalautaset ja sokerikko + kermakko. Muutaman ylimääräisen lautasenkin oli äidinäidinäiti ymmärtänyt varalle aikanaan ostaa, kahviastiastohan tuli lapsiperheeseen käyttöön eikä koristeeksi.

Sain omat ruusukuppini sen ikäisenä, etten niitä vielä osannut oikein arvostaa. En juonut itse kahvia, kuppi ei pienen korvansa vuoksi sopinut millään käteen ja muutenkin oli liian pieni mille tahansa juomalle. Lisäksi kupit olivat liian romanttiset ja hempeät omaan makuun... Hassua miten se maku muuttuukaan!

Käytin aikanaan pullalautasia aamupalalautasina, mutta päivittäisestä käytöstä astiat poistuivat kun mieheni lykkäsi "leipälautasen" mikroon ja töistä tultuani kertoi että mikro taitaa olla entinen. Eihän meidän mikrossa mitään vikaa ollut, vaan lautasen kullattu reunahan se siellä oli poksunut. Nykyään säilytän astiastoa kaapin ylähyllyllä, ettei kukaan vahingossa ja valvomatta tule niitä käyttäneeksi, vaikkakin samaiset kupit ja tassit ovat juhlapäivinä pöydän kaunistuksena ja käytössä.

Olen yrittänyt selvitellä kuppien alkuperää, valmistusvuotta jne, mutta "googlaustaitoni" eivät tahdo millään riittää. Pohjatietoina oli vain astioiden pohjassa oleva leima: Wawel - Made in Poland. Pienen 'googlauksen' jälkeen sain selville seuraavaa:

Krister Porzellan Manufaktur, perustettiin jo vuonna 1831 paikassa Waldenburg, Silesia, Saksa. Yrityksen perusti Carl Krister. Toisen maailmansodan jälkeen Silesiasta tuli osa Puolaa ja kaupungin saksalainen nimi vaihtui puolalaiseen Waldenburg → Walbrzych. Samoin Carl vaihtoi  nimensä Krister → Krysztof. Posliinitehdas kansallistettiin 1952 mutta yksistyistettiin 1990-luvun lopulla. Yritys on edelleen olemassa.

Ruusuja ja raparperipiirakkaa

Kuvassa näkyvää (yllä) Wawelin leimaa on käytetty vuodesta 1952. Valitettavasti tämä tieto ei vielä auttanut selvittämään astiaston ikää eikä kyllä kuvion nimeäkään. Samankaltaista, ellei peräti samaa ruusukuviota löytyy Wawelin lisäksi  ainakin Walbrzych, Chodziez ja Jarolina leimoilla. Esimerkiksi omat kahviastiani ovat Wawelin, kastikekaadin Walbrzychiä ja tarjoilulautanen (vai liekö oikeammin ruokalautanen?) Chodziezia. Pieniä sävyeroja kuvioissa kyllä huomaa kun tarkkaan katsoo mutta kokonaisuutena juhlapöydällä ovat kuitenkin verrattoman kaunis näky. Oikealla olevaa kuvaa tosin ei ole otettu juhlapöydästä, eikä tämä astiakaksikko ollut osa perintöäni vaan nämä ihanat täydennykset olen löytänyt muutamalla eurolla kirpputorilta.

 
(Kuvassa näkyvän raparperipiirakan resepti löytyy tekstistä: Raparperipiirakka)

Raparperipiirakka

En ole ikinä ollut mikään raparperien ystävä ja vielä vähemmän piirakoiden, joiden päälle pitäisi valutella erillisiä kastikkeita. Nyt kun raparpereja on kasvanut jo valtavat määrät, päätin käyttää muutaman varren piirakkaan, johon ei mitään kastikkeita tarvittaisi. Koska raparperien kanssa olisi hyvä nauttia maitotuotteita, päätin yhdistää sen rahkapiirakkaan:

Raparperipiirakka (pellillinen)

Pohja + Muruseos:
250g voi/margariini
8dl jauho
3dl sokeri
2tl leivinjauhe
2tl sooda
2tl vaniljasokeri
2dl piimä
1 muna

I Sulata rasva
II Sekoita kuivat aineet keskenään, nypi murumaiseksi voisulaan. Ota neljäsosa taikinasta syrjään (tulee piirakan päälle muruksi) ja tee lopusta taikinasta pohja.
III Lisää pohjataikinaan piimä ja muna, sekoita tasaiseksi. Levitä uunipannulle leivinpaperin päälle.

Täyte:
10dl raparperi (~4 vartta)
200g kermaviili
250g maitorahka
2dl sokeri
2 muna
3tl vaniljasokeri

I Pese (kuori) ja pilko raparperit, ripottele pohjan päälle.
II Sekoita muut täytteen aineet keskenään tasaiseksi ja kaada raparperien päälle.

Ripottele päälle vielä pohjataikinasta eroteltu muruseos ja paista piirakkaa uunin keskitasolla 175 asteessa ~35-45min.

(Piirakan palasen kuva näkyy tekstissä: Ruusukupit)

Taistelu kissan pissatautia vastaan

Mökö & Luru

Tämä kirjoitus on kyllä vähemmän iloinen, mutta asia on itselleni tärkeä. Viimeisen parin vuoden aikana olen yrittänyt löytää netistä neuvoja ja apua kissan pissavaivoihin, ja joltain kissapalstalta luulin sellaisia jo löytäneeni. Palstan nimeä en enää muista mutta eipä kyllä siitäkään kovasti apua lopulta ollut. Lähes kaikki muutaman vuoden kestäneet taistelut päättyivät lopulta kissan lopetukseen. Välillä oli niitä pieniä valonpilkahduksia, kun kissa innostui juomaan mustikanvarpujen vettä mutta ilo jäi kuitenkin lyhyeksi. Tässä on lyhyesti meidän tarinamme:

Mökö & Luru

Meillä oli kaksi aivan ihanaa kissaa...

Lähes kolme vuotta sitten hain pitovaikeuksien vuoksi vanhalta tädiltä kaksi kissaa, Lurun 6kk ja Mökön 1v. Edellisellä omistajalla oli ollut Lurun kanssa "käytösongelmia", nuori poika oli ihan liian vilkas pyörätuolissa istuvan naisen pieneen yksiöön ja eläinlääkäri epäili pojalla vielä olevan suolet solmussa (pienen kokonsa vuoksi asiaa ei saatu silloin tarkistettua, oireina oli 'ummetus ja oksentelu'). Uudessa kodissaan pidin pitkän aikaan silmällä nuorempaa kissaa, että tarpeen tullen mentäisiin mahdollisimman nopeasti lääkäriin.

No se ei ollutkaan Luru, jonka vuoksi lääkäriin muutaman kuukauden päästä lähdettiin. Mökö oli pissinyt laatikon viereen. Tästä se pari vuotta kestänyt lääkäri- ja lääkekierre alkoi... Pojalta löytyi pieniä struviittikiteiden alkuja ja virtsatietulehdus (flutd). Lääkärin mielestä kiteet olivat aiheuttaneet tulehduksen (virtsatessa siis repinyt herkkiä virtsateitä rikkonaisiksi). Hoidoksi määrättiin antibioottikuuri, kipulääkettä tarpeen mukaan ja kiteitä liuottavaa ruokaa ainakin puoleksi vuodeksi. Harmi, ettei liuottava märkäruoka maistunut ollenkaan (ei kummallekaan kissalle) ja kusivammaselle piti siis syöttää vain kuivaruokaa.

Puoli vuotta mentiin ongelmitta eteenpäin ja liuotusruokakuurin loputtua Mökö alkoi nukkua hiekkalaatikon 'eteismatolla'. Uusi reissu lääkäriin: virtsatietulehdus ja kiteitä. Uudet lääkekuurit ja liuotusruokavalio. Seuraava antibioottikuuri haettiin parin kuukauden päästä. Lääkäri kyseli olisiko kotona liian vähän laatikoita (meillä oli kahdelle kissalle kolme laatikkoa, kaikki eri huoneissa, erilaisilla hiekoilla), jotain stressaavia muutoksia (esim muutto, uusi lemmikki, lapsi tms) ja ehdotti mielialalääkitystä kissallemme.

Kaikenlaista kokeiltiin, juomaveden maustamisesta mielialalääkkeisiin ja aktivointiin (jostain netistä luin, että kissat voivat sairastua tylsyyttään) mutta kaikesta huolimatta Mökön kunto vain huononi. Lääkärikäynnit tiheni, poika ei juonut ja jokainen pissa tuli muualle kuin laatikkoon. Valitettavasti meidän kohdallamme taistelu kissan virtsavaivoja vastaan päättyi kissan lopetukseen.

Kissanomistajien kannattaa muistaa, että kun kissan käyttäytyminen muuttuu (esim pissaa muualle kuin laatikkoon, ei juo tai ei syö jne.), ensimmäiseksi kannattaa varata aika lääkärille ja poissulkea sairausmahdollisuus. Kissat eivät luonnostaan näytä kipuaan muille, sillä luonnossa ne ovat myös saaliseläimiä eivätkä vain saalistajia. Yleensä siinä vaiheessa kun kissasta näkee, että siihen sattuu, on tilanne jo todella paha.

Kotikissat ovat aavikkokissojen jälkeläisiä ja normaalisti osaavat säädellä nestetasapainoaan, joten toisin kuin ihminen, kissa selviää pidemmän aikaa ilman vettä kuin ruokaa. Tosin luonnossa kissanruokien kosteus onkin niin korkea, että kissat saavat jo ravintonsa kautta lähes kaiken tarvitsemansa nesteen. Kissaa ei saisi missään olosuhteissa paastottaa tai päästää tilanteeseen jossa se on päiviä syömättä. Jo kahden päivän paaston jälkeen kissan sisäelimet, kuten maksa, alkavat hajoamaan.

Toiset kissat ovat luonnostaan herkempiä pissavaivoille kuin toiset. Mitään varmaa ehkäisykeinoa ei ole, mutta tässä muutama kokeilemisen arvoinen tärppi:

1. Usean kissan taloudessa suositellaan olevan myös useampia hiekkalaatikoita/vessoja, jotka tulisi siivota vähintään kerran päivässä. Oikean hiekan löytämiseen voi mennä aikaa, siksi meilläkin oli eri laatikoissa eri hiekat, jotta se paras löytyisi. Näitä erilaisia kristallikidehiekkoja välttelisin kyllä viimeiseen asti.
2. Raikasta vettä pitäisi olla aina saatavilla ja juomakippoja kannattaa pitää useampia ja erilaisia. Esimerkiksi meillä ihan lempparit ovat kastelukannu ja iso pesuvati, pienet kissoille tarkoitetut juomakipat eivät kiinnosta ollenkaan. Joillekin taas parhaimmin sopii juoma-automaatit, joissa on virtaava vesi. Myös sadevettä kannattaa kokeilla.
3. Mikäli kissat syövät märkäruokaa, voi ruokaan sekoittaa vähän vettä joukkoon. Muuten kissoille voi yrittää juottaa vaihteluna makuvesiä (esim vesikippaan muutama jäinen katkarapu sai meillä nuoremman pojan juomaan ison kipan vettä illassa, että pääsi käsiksi katkarapuihin :D).
4. Eläinlääkäri kertoi syöttävänsä terveille kissoilleen kuuriluontoisesti liuotusruokia, jotta kiteitä ei ikinä pääsisi muodustumaan ja jos pääsisi, niin sulaisivat pois ennen oireilun alkua. Tosin eläinlääkäri ostaa ne liuotusruokansa paljon halvemmalla mitä me muut.

Mökö 1v & Luru 6kk

Äitienpäivän herkut

Itselleni kun ei vielä ole siunaantunut omia lapsia, ja vaikka jo omassa kodissa asustelenkin, niin vieläkin toimitan äidilleni kakun jo aamukahville. Isä (siis äitini mies) valmistaa aamupalan sitten muilta osin.

Perinteinen kermakakku olisi toki ollut varma valinta, mutta halusin kokeilla juustokakun tekoa. Aikaa sitten törmäsin jossain netin ihmemaassa mielenkiintoiseen reseptiin, jossa juustokakku sai makunsa kermalikööristä. Halusin kuitenkin kakkuun mansikan makua ja punaisen sävyä, joten kermaliköörin tilalle vaihtui Pople mansikkalikööri. Vaikka juustokakut ovatkin monelle jo "vanha juttu", niin tässä resepti:

Mansikkajuustokakku

Mansikkajuustokakku

Pohja:
200g täytekeksi (esim Domino)
50g margariini

  I Murskaa keksit tehosekoittimessa/kaulimella.
 II Sulata rasva kattilassa, sekoita joukkoon keksin murut.
III Painele seos irtopohjavuoan (24-26cm) pohjalle lusikalla. Tasoita pinta, älä painele liian tiiviiksi. 

Täyte:
4 kpl liivatelehti → laita kylmään veteen likoomaan
2 dl kuohukerma → vaahdota
1,25 dl tomusokeri → lisää vaahtoon
2 prk mascarpone → lisää vaahtoon, sekoita tasaiseksi
3 kpl munan valkuainen → vaahdota, lisää mascarponekermavaahtoon ja sekoita tasaiseksi
1 dl Pople Strawberry -likööri → kiehauta, lisää liivatteet ja vatkaa seos täytevaahtoon

Kaada täyte pohjan päälle. Ravistele/koputtele vuokaa pöytään jotta ilmakuplat poistuisivat ja pinnasta tulisi sileä. Hyydytä kakkua jääkaapissa vähintään 3h, mielellään yön yli. Koristele vasta ennen tarjoilua.

Koristelu: Itse koristelin kakun suklaasta tehdyllä perhosella: Piirsin lyijykynällä leivinpaperiin ääriviivat, käänsin paperin ympäri ja lusikan avulla koitin sulalla suklaalla saada ääriviivat peitettyä. Kovinkaan siistiä jälkeä en saanut aikaiseksi, mutta aika hyvin ensikertalaiselta.

Pinkit suklaakonvehdit

Kakun lisäksi halusin vielä hemmotella äitiäni suklaalla ja koska kakusta tuli ihanan vaaleanpunainen, piti suklaassa ehdottomasti olla samaa sävyä!

Koska asustelen 'pienessä' kaupungissa, täältä ei löydy mitään kunnollista leivontakauppaa eikä tietenkään tomuvärejäkään (tai millä sitä suklaata ikänä suositellaankaan värjättävän). Siispä 'joudun' värjäämään suklaat ihan nestemäisillä elintarvikeväreillä. Tässä värjäystavassa on omat riskinsä, koska vesi saa suklaasulan muuttumaan suklaamassaksi. Tosin silloinhan suklaasta on hauska muovailla vaikka mitä, sehän on kuin syötävää muovailuvahaa.


Tällä kertaa sain kyllä värjäyksen onnistumaan ja suklaan pysymään nestemäisenä, joten sain konvehtimuotille käyttöä. Olen huomannut, ettei nestemäistä väriainetta kannata lisätä kuin ripaus kerrallaan ja itse suklaallakin taitaa olla massautumiseen vaikutusta.

Näissä ihanan pinkeissä konvehdeissa käytin Rainbowin valkoista leivontasuklaata puolilevyä ja punaista elintarvikeväriä lopulta varmaan lähemmäs 2tl. Makua antamaan lisäsin ruokalusikallisen Marianne Crushia, joka muuten kannattaa sekoittaa joukkoon hellästi ja aivan lopussa (kuvan konvehtien rusehtavat raidat tulivat juurikin Crushista).

Happy Cat

HappyCat -pari vuotta sitten

Ihastuin vuosia sitten Happy Cat -viinipullojen simppeliin muotoon ja kausittain vaihteleviin väreihin. Olin tuolloin vielä alaikäinen ja ensimmäiset kissapullot hyllyyni sain vanhemmiltani valmiiksi tyhjennettyinä. Ikää kun karttui, taisi uuden värinen kissapullo olla ensimmäinen alkoholiostokseni, vaikka senkin annoin maistamisen jälkeen vanhempieni juotavaksi... Ihmettelinkin ostaakohan kukaan kyseistä viiniä itse viinin takia vai lähinnä vain kauniin pullon vuoksi.

Kauhean aktiivinen keräilijä en ole ollut, vaikka pulloja onkin jo iso liuta kertynyt. Useimman olen saanut lahjaksi joko tyhjänä tai täytenä. Pari pulloa olen tuonut Tallinnasta, sielä kun värivalikoima oli aivan toista luokkaa kuin kotoAlkossa (jossa vuodesta toiseen notkui sama sininen väri!) ja hintakin hieman edullisempi. Osan taas olen halvalla (~3€) löytänyt kirppareilta, enkä ole malttanut olla ostamatta. Muutama vuosi sitten kirppareiden keskihinnat näiden kissapullojen kohdalla oli kympin luokkaa, mikä vähääkään ajateltuna tuntuu suorastaan rosvoukselta. Tänä päivänä en maksaisi yhdestäkään pullosta yli viittä euroa... hopeinen on ainoa poikkeus, sen puuttumisesta kun eräs ystäväni jaksaa huomautella :P.

Nyt teitä varmasti kiinnostaa jo nähdä montako niitä pulloja kaikkiaan sitten omistankaan? Joudun pahoittelemaan, että kuvan laatu on mitä on, koneeni ei suostu yhteistyöhön kamerani kanssa ja puhelimella otetut kuvat ovat yhtä mössöä. Alla siis kokoelma nykyisessä mittakaavassaan huonolla laadulla ja ylhäällä pari pulloa vajaa kokoelma paremmalla laadulla.

 

 

 

 

 

HappyCat -kokoelmani

Esittely

 Heippa hei!

Perheemme

 

Täällä kirjottelee avosuhteessa asusteleva yhden kissan huoltaja. Nykyisellään asumme vuokralla kaksiossa, sikäli kun opiskelijoita vielä olemme. Kahden huoneen ja keittiön lisäksi valtakuntaani kuuluu pieni oma piha, johon ei valitettavasti saa istuttaa mitään kukkasipuleita suurempaa. Parin marjapensaan lisäksi pihalla kasvaa mätäs ruohosipulia. Mitään erikoisempaa en ole saanut sammal- ja etanapainotteisella pihalla  edes kasvamaan mutta joka kesä pihalaattojen välit ovat täynnä pieniä orvokkeja! On paitsi kivan näköistä mutta myös samalla käytännöllistä kun ei tarvitse rikkaruohoja laattojen välistä nyppiä.

Ripsutulppaani

 

Sipuleista ainoat kukkimaan alkaneet ovat tähän mennessä olleet ripsutulppaanit. Ensimmäisenä keväänä kasvoi vain lehdet, toisena tuli jo nuput ja kolmantena kesänä (kun en enää viitsinyt kukkapenkkiä pitää puhtaana) kukat ihan aukesivat! Kyllä olivat niin  kauniin ja hassun näköisiä, että odottaminen kannatti. Tänä vuonna odottelen josko syksyllä laitetut uudet sipulit johonkin kasvaisivat...



Ihanteena olisi saada sellainen piha, johon saisi muutaman hedelmäpuun tuottamaan satoa, pari marjapuskaa mehuja varten ja kasvimaan ihan tottumuksen vuoksi. Onneksi suvullamme on käytössään vanha maatila peltoineen, kasvimaineen, omenapuineen, marjapuskineen kaikkineen, niin täällä pienen kaupungin keskustassa asuessa ei niin kovasti pääse erkanemaan luonnosta. Älkääkä nyt erehtykö minua miksikään ituhipiksi leimaamaan, koska sellainen en kuitenkaan ole.

Tämä blogi tulee nimensä mukaisesti sisältämään kaikenlaisia elämäni ja kotini ilohelmiä, siis juttuja jotka jollain tapaa ilostuttavat ja hymyilyttävät minua. Parisuhteestamme en lähde kirjoittelemaan mutta en voi luvata etteikö kissamme eksyisi tänne useammin kuin kerran... Lähinnä tämän blogin on kyllä tarkoitus täyttyä selostuksista ja teksteistä mikä milloinkin ja miksi sai sisälläni ilon kuplimaan, mutta myös kuvat tulevat olemaan iso osa blogiani. Lyhyesti sanottuna tulette varmasti näkemään piirustuksiani, käsitöitäni, kierrätystä, reseptejä, luontoa, värejä...